Blogi

Elatusavusta ei voi kuitata vanhemman velkoja

Tiistai 6.3.2018

K: Lasten toinen vanhempi on vähentänyt elatusavusta mitä milloinkin; koiranhoitopalkkioista talvirenkaisiin, joista olen muka velkaa. En ole velkaa hänelle mitään. Mitä tehdä?

V: Elatusapu on lapsen saatavaa vanhemmaltaan. Vanhempien mahdollisia velkoja toisilleen (olivatpa velat sitten todellisia tai ei), ei voi kuitata lapselle maksettavasta elatusavusta. Maksamattomat elatusavut on mahdollista viedä ulosottoon.

Tasinkoprivilegi voi tulla myös eronneen puolison hyväksi

Maanantai 26.2.2018

Korkein oikeus on joulukuussa 2017 antanut mielenkiintoisen ennakkopäätöksen (KKO 2017:87) tasinkoprivilegiin liittyvässä asiassa. Ratkaisun perusteella tasinkoprivilegi voi tulla myös eronneen puolison hyväksi.

Tapauksessa puolisot A ja B oli tuomittu avioeroon ja pesänjakaja oli määrätty toimittamaan ositus heidän välillään. Ositustoimituksen kestäessä A kuoli. B vetosi A:n kuoleman perusteella ns. tasinkoprivilegiin. Sittemmin B:kin kuoli osituksen moitetta koskevan oikeudenkäynnin aikana.

Tasinkoprivilegi tarkoittaa seuraavaa: Avioliittolain mukaan osituksessa, joka toimitetaan ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen, eloonjäänyt puoliso ei ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille (avioliittolaki 103 §:n 2 momentti).

Tyypillisesti tämä säännöstä sovelletaan, kun perittävä kuolee avioliitossa olevana ja häneltä jää avioleski. Tässä tapauksessa eloonjäänyt (ex)puoliso ei ole leski, koska avioliitto oli päättynyt jo ennen kuolemantapausta.

Korkein oikeus totesi, että säännöksen sanamuodosta ei ilmene yksiselitteisesti, soveltuuko säännös myös tällaiseen tilanteeseen, joissa toinen (ex)puolisoista kuolee sen jälkeen, kun avioliitto on päättynyt avioeron vuoksi. Lopputuloksena Korkein oikeus päätti, että tasinkoprivilegi tulee myös eronneen puolison hyväksi silloin, kun ositusta ei ole toimitettu loppuun ennen toisen puolison kuolemaa.

Ositusmenettelyn aikana tapahtuva kuolema voi siis vaikuttaa yllättävästi osituksen lopputulokseen.

Hallintaoikeustestamentti vai omistusoikeustestamentti?

Maanantai 19.2.2018 klo 13.49

Usein kysytty kysymys on ”Kannattaako tehdä hallintaoikeustestamentti vai omistusoikeustestamentti?”

Tämä kysymys yhtä aikaa ilahduttaa ja turhauttaa.  Perintöoikeuteen erikoistuneena asianajaja ilahdun, kun pääsen käyttämään asiantuntemustani. Toisaalta turhaudun, kun en voi antaa näennäisesti yksinkertaiseen kysymykseen yhtä yksinkertaista vastausta.

Käydään läpi ensin käsitteet:

* Omistusoikeustestamentti antaa saajalle täyden määräämisvallan testamentilla saatuun omaisuuteen.  Testamentin saaja voi muun muassa käyttää, myydä, lahjoittaa ja testamentata omaisuutta täysin vapaasti – onhan omaisuus testamentin täytäntöönpanon jälkeen hänen omaansa.

 * Hallintaoikeustestamentti tarkoittaa sitä, että testamentin saaja voi hallita testamentilla saamansa omaisuutta ja nauttia sen tuoton. Asunnon osalta hallitseminen tarkoittaa oikeutta käyttää asuntoa ja rahan osalta oikeutta nauttia sen tuotto eli korko. Joku toinen henkilö saa omaisuuteen omistusoikeuden

Hallintaoikeustestamentin saaja ei ole perintöverovelvollinen. Veron maksaa se, joka saa omaisuuteen omistusoikeuden. Tämä onkin usein syy, miksi hallintaoikeustestamentti tehdään.

Omistusoikeus ja hallintaoikeus ovat testamenttien pääluokkia. Tällaiset luokitukset ovat toki tarpeen, sillä ne helpottavat asian hahmottamista. Testamenttia tehdessä ei pidä jäädä luokituksien vangiksi – ei pidä tehdä testamenttia vain valitsemalla pääluokka kuin valmis paketti supermarketin hyllyltä. Hyvin harkittu testamentti voi sisältää elementtejä eri luokista; se on aivan oma sekoituksensa

Alla vastaan kysymykseen niin kuin sen olisi esittänyt avioliitossa oleva henkilö, jolla on lapsia.

On usein lesken edun mukaista, että leski saa hallintaoikeuden yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon. Hallintaoikeuden haltijana lesken ei tarvitse maksaa asunnon / asunnon puoliosuuden hallintaoikeudesta perintöveroa, mutta hän voi jatkaa omassa kodissaan asumista. Leski vastaa lähtökohtaisesti asumiskustannuksista eli mm. vastikkeista ja kiinteistön juoksevista kuluista. Tällaisessa tilanteessa testamenttiin on kuitenkin hyvä lisätä määräys siitä, että leski voi halutessaan vaihtaa asuntoa. Nykyinen asunto voi olla leskelle epäsopiva mm. silloin, kun sen asumiskustannukset nousevat liian korkeiksi, asunto on liian suuri tai vaikeahoitoinen, asunto ei ole esteetön tai se sijaitsee kaukana läheisistä.

Miten sitten rakkaan kesämökin kohtalo? Ensimmäinen ajatus on helposti se, että leski saa kesämökkiin hallintaoikeuden ja lapsille jäisi omistusoikeus.  Hallintaoikeuden haltijan vastuulle jää kuitenkin kaikki kustannukset: rakennusten ylläpito, kiinteistöverot, tie- ja jätemaksut ym. Kohdistuuko kustannusvastuu tällöin oikein verrattuna käyttöön? 

Tällä hetkellä en suosittele, että rahavarojen hallintaoikeus ja omistusoikeus annettaisiin eri tahoille. Nykyisellä korkotasolla rahavarojen hallintaoikeudella ei juuri ole taloudellista arvoa, sillä maksettavat korot jäävät pieniksi. Se, että varojen hallintaoikeus ja omistusoikeus ovat eri tahoilla, on taloudellisesti epätarkoituksenmukaista. Varoja ei voi kukaan käyttää ja samaan aikaan inflaatio nakertaa pääomaa eikä merkittäviä korkojakaan ei saa.  

Kenelle rahavarat sitten kannattaisi omistusoikeudella testamentata? Tällä hetkellä leski voi saada testamentilla omaisuuttaa omistukseensa yhteensä 109.999 euroa ilman, että hänelle aiheutuu omaisuudesta perintöveroa (lesken puolisovähennys 90.000 euroa ja perintöverosta vapaa määrä alle 20.000 euroa). Tämä kannattaa harkinnassa ottaa huomioon.

Entä pörssiosakkeet? Jos salkku koostuu hyvistä osingonmaksajista ja varallisuus sallii sen, että pääomaan ei tulla lesken eläessä koskemaan, kannattaa lesken saada pörssiosakkeet vain hallintaoikeudella. Näin leski saa nauttia omaisuuden tuoton, eikä hänelle aiheudu tämän omaisuuden osalta perintöveroa. Omistusoikeuden saaminen on tarpeen silloin, kun osakkeiden kauppahintoja voidaan tarvita lesken menojen kattamiseen. Toisaalta leski voi olla osaava ja intohimoinen treidaaja. Pelkän hallintaoikeuden saaminen veisi leskeltä mahdollisuuden myydä ja ostaa osakkeita. Tällaisessa tilanteessa omistusoikeus on paikallaan.

Hallintaoikeus kaikkeen perittävän jäämistöön on lesken kannalta hyvä verotuksellinen vaihtoehto, koska leskelle ei tällöin tule mitään perintöveroa maksettavaksi. Miten lasten tilanne? Lapset eivät saa tällaisen testamentin perusteella omistukseensa mitään (jos oletetaan, että lapset kunnioittavat testamentin tekijän tahtoa eivätkä vaadi lakiosaansa). Verohallinto lähettää kuitenkin lapsille perintöverot maksettavaksi. Tilanne voi tuntua kohtuuttomalta ja pahimmallaan aiheuttaa lapselle taloudellisia vaikeuksia. Tällaisessa tilanteessa voi harkita sitä, että testamentin tekijän rahavaroista maksetaan ainakin lasten perintöverot.

Palataan takaisin alkuperäiseen kysymykseen: ”Hallintaoikeustestamentti vai omistusoikeustestamentti?". Jos jompikumpi pitää valita, sanon ”omistusoikeustestamentti” ja jatkan ”jossa on määrätty, että leski voi halutessaan ottaa testamentin vastaan joko kokonaan tai osittain hallintaoikeustestamenttina”. Tällöin leskelle itselleen jää puolison kuoleman jälkeen mahdollisuus arvioida ja valita itselleen paras vaihtoehto.

Edellä sanotussakin on oma sudenkuoppansa: mitä jos leski on puolisonsa kuollessa niin huonossa kunnossa, ettei pysty valintaa itse tekemään? Jos valintaa ei tehdä, leski saa omistusoikeuden. Valinnanmahdollisuus kannattaa pitää avoimena tekemällä edunvalvontavaltakirja, jossa leski määrää missä tilanteessa edunvalvontavaltuutettu voi ottaa testamentin vastaan osittain tai kokonaan hallintaoikeustestamenttina. Tällaisessa tilanteessa edunvalvontavaltuutettu ei voi olla perheenjäsen, vaan edunvalvontavaltakirjassa on tätä tilannetta varten määrättävä ulkopuolinen esteetön henkilö.

Lyhyt kysymys ja pitkä vastaus – ja tämäkin vain pintaraapaisu aiheeseen.  Soppaan tulee lisätä 
* avio-oikeuteen liittyvät kysymykset
* lesken lakisääteinen asumisoikeus 
* lakiosaoikeuden vaikutus
* testamentin tekijän ja tämän puolison tai muun henkilön yhteisomistussuhteet
* kuolinpesän osakkuuteen liittyvät kysymykset (pelkkä hallintaoikeuden saaminen ei tee saajasta kuolinpesän osakasta)
* mahdollisuus luopua jo vastaanotetusta hallintaoikeudesta
* tarkempi verosuunnittelu.  

Vasta kun kaikki edellisetkin on huomioitu, on pelikenttä selvä.

Kun testamenttia mietitään, testamentin tekijä yrittää usein yhteensovittaa monen tahon edut. Tehtävä ei ole helppo. Ratkaisuun vaikuttaa testamentin tekijän ja tämän puolison tilanne, lasten tilanne ja tietenkin ne arvot ja tavoitteet, joita testamentin tekijä pitää tärkeinä.